Otaniemen itäosa

Otaniemen kampus on kasvanut itseoikeutetun ytimensä ympärille. Päärakennuksen vahva auktoriteetti on hallinnut rakennettua maisemaa. Nykymaailmamme on kuitenkin polysentrinen niin fyysisesti kuin henkisesti. Otaniemen läntisestä sisääntulosta, Maarinsolmusta, on Innopolin myötä kehittynyt linkki yrityselämään ja Kehä I:n kautta pääkaupunkiseudun moniin kasvunoodeihin. Kehätien tunneloinnin ja siihen kytkeytyvän täydennysrakentamisen myötä Maarinsolmu profiloituu entistäkin terävämmin. Myös kaakkoinen sisääntulo, Otasolmu, on vakiintuneen olotilan jälkeen muutospaineen alaisena. Keilaniemen puolelta vyöryvän rakentamisen myötä tervaleppäpoukaman luontoidylli on auttamattomasti häviämässä. Otaniemen on nyt voitettava asemansa takaisin, luotava uusi auktoriteetti. Kun vanhan kampusytimen tunnuskäsitteitä olivat teknologia ja humanismi, tuo huippuyliopisto mukanaan talouden ja taiteen. Edellisen kotipesänä olkoon Maarinsolmu, jolloin Otasolmu luontevasti voidaan omistaa taiteelle – mm. arkkitehtuurille, Dipolinkin voimalla. Taidepainotus sitoo paikan myös Laajalahtea kiertävään ja Tarvaspäähän päättyvän taideinstituutioiden helminauhaan.

Otaniemi-vision yhtenä kuningasajatuksena on asumisen roolin vahvistaminen, Asuminen on osa kampuksen perusolemusta, ja se kuuluu Espoon kaakkoisten alueiden muutosprosessiin kohti metropolin toiminnallisesti sekoittuneita kaupunginosia.Tämän takia on katsottu tärkeäksi varata asumiselle yksi Otasolmun neljästä sektorista, ja kehittää Otarannasta merkittävä ja vetovoimainen asuntoalue niin korkeakouluyhteisöä kuin vapaita asuntomarkkinoita ajatellen.

Paikkakunta: Espoo
Sijainti: Espoo
Aloitusvuosi: 2002
Tilaaja: Espoon kaupunki
Suunnittelijat: Eric Adlercreutz,
Staffan Lodenius,
Jyrki Iso-Aho,
Anders Adlercreutz